23.04.2010 13:30 | mamma
Eilen illalla Pätkän vointi romahti parissa tunnissa. Yskimisen takia pari ateriaa tuli kokonaan ylös ja iltapäivällä tyttö oli itkuinen, kipeä ja veltto. Kipulääkkeet eivät myöskään pysyneet mahassa. Saturaatiot alkoivat tippua hirvittävästi ja roikkuivat hereillä alle kahdeksankymmenen. Lisähappea tarvittiin paljon enemmän kuin aikaisemmin. Kanyyli ja tippa laitettiin, otettiin keuhkokuva ja verikokeita. Kuume nousi 37,6:een. Antibiootti aloitettiin ja tyttö sai suonensisäistä kipulääkettä. Verikokeet olivat kuitenkin ok ja keuhkokuvassa ei ollut uusia muutoksia. Kaikesta touhusta täysin uupunut tyttö nukahti yhdeksän aikaan.
Yön jälkeen tilanne näyttäisi rauhoittuneen. Verikokeet olivat aamullakin hyvät. Antibioottia jatketaan, lisäksi kokeillaan jotakin stoomaan annettavaa astmalääkettä, jota käytetään flunssan hoidossa. Keuhkoista kuuluu vinkunaa, joten ventolinea hengitetään edelleen muutaman tunnin välein. Yskä jatkuu, keltaista limaa tulee ämpärikaupalla ylös.
Jos jotain positiivista tästäkin hakee, niin se on se, että koska lisähappi pystytään antamaan happiviiksillä mamman humanistipää päättelee, että ylähengitysteistä pääsee ilmaa trakarin ohi keuhkoihin asti. Lisäksi eilen huomasin, että kun Pätkä nukkui aluksi ilman viiksiä (ei suostunut niitä illalla pitämään), niin happimaskin teho oli yhtä hyvä tai parempi nenän ja suun kuin trakarinkin edessä.
Toipuminen on kuitenkin kaukana. Keuhkot ovat RS-viruksen jäljiltä tosi huonossa kunnossa ja vastustuskyky varmaan olematon. Tämä tauti on viimeistään vääntänyt rautalangasta meille vanhemmille sen, mitä sydänkirurgi syksyllä varoitti: Tilanne on erittäin huono, eikä kukaan voi sanoa, miten Pätkä tulee infektioista selviämään. On vain hyväksyttävä se, minkä on alitajuisesti tiennyt alusta asti. Pätkä on koko ajan elänyt laina-ajalla ja jokaisesta päivästä täytyy olla kiitollinen. Jos se laina-aika kestää vielä kuukausia tai ehkä jopa vuosia, niin täytyy olla todella kiitollinen.
