21.05.2010 00:39 | mamma
Anestesialääkäri oli saanut laitettua kanyylin eilen kämmeneen. Ilo jäi aika lyhyeksi, sillä tänään illalla kanyyli oli pois kun isi meni osastolle. Mamman oli pakko huilata ja jäädä kotiin, sillä yöunet ovat loistaneet poissaolollaan taas viime vuorokaudet. Päässä pyörii jatkuva pelko ja epävarmuus siitä, onko Pätkällä hoitaja valvomassa vai ei - vaikka lääkäri sanoi, ettei neitiä jätetä yksin taudin aikana, niin jostain syystä aivot eivät enää suostu luottamaan osaston toimintaan. Eikä siihen, että meitä informoitaisiin mistään asiasta yhtään etukäteen. Niinpä täällä sitten stressataan ja valvotaan - ja ihmetellään, että millä voimavaroilla lapsen jaksaa hoitaa sitten kun kotiutuminen koittaa. Mikäli näistä taudeista nyt ikinä selvitään.
Pätkällä itsellään oli eilistä parempi päivä. Yskä on hieman helpottanut, ventolinea meni muutaman tunnin välein. Oksennuksia tuli edelleen, mutta tippakanyylin mentyä pieleen lääkäri ei katsonut aiheelliseksi uuden kanyylin laittamista. Pätkälle se onkin aina järjettömän raskas koettelemus, joten toivoa sopii, että ruoat alkaisivat pysyä masussa.
Infektiokierre on jatkunut nyt kolme kuukautta. Se alkoi helmikuun 20. päivä rotaviruksella, jatkui norolla, sitten tulehtui gastrostooman juuri, heti sen jälkeen iski rsv joka kesti käytännössä neljä viikkoa jälkimaininkeineen. Viimeisin mystinen hengitystieinfektio on maanantaina kestänyt kaksi viikkoa. Tipassa Pätkä on ollut neljä kertaa kolmen kuukauden aikana, vähintään. Pakko ihmetellä, millä voimilla tyttö vielä porskuttaa. On kyllä selvästi jo aika poikki.
