15.03.2010 19:28 | mamma
Tauti näyttäisi olevan voitettu ja isi ja mamma ovat parina päivänä saaneet taas nauttia Pätkän ihanasta seurasta. Pitkän tauon jälkeen kun näkee, niin huomaa lapsessa selviä kehityksen merkkejä, mm. lihaksissa ja niiden käyttämiseen pyrkimisessä. Neiti ei malta juurikaan olla paikallaan vaan menohalut ovat kauheat - vaikkei taitoa liikkumiseen vielä olekaan. Valtavalla punnerruksella ja ähinällä tyttö yrittää pönkiä eteenpäin jumppamatolla, mutta voiman ja taidon puute johtaa siihen että takapuoli tököttää kohti kattoa ja otsa on turpeessa. Neiti ei kuitenkaan vähästä lannistu.
Myös sylissä on turha kuvitella nauttivansa rauhaisista sylittelyhetkistä, sama meno on sielläkin. Sylissä Pätkän lempipuuhaa on pönkiä mamman tukemana suorille jaloille seisomaan - mitä ei varmaankaan saisi tehdä, nythän tyttö yrittää myös lähteä konttaamaan suorin jaloin, siitä johtuu edellämainittu takapuolen kattoa kohti tökötys. Mutta kun se on selvästi niin kivaa - ja kun kukaan ei ole virallisesti sitä vielä ehtinyt kieltää, niin mamma aikoo jatkaa sitä kunnes toisin määrätään. Yksikään jumppari ei ole näyttänyt nokkaansa huoneessa noro-episodin aikana, joten nyt puuhastellaan sitten mitä itse halutaan ja mitä mieleen tulee.
Sängyssäkin neiti esittää mitä erilaisimpia voimisteluliikkeitä 95% hereilläoloajasta, esim. varpaat menevät helposti suuhun. Kuka väittikään, että down-lapset ovat laiskanpulskeita. Tämä yksilö ei ainakaan ole. Tai pulska kyllä, vaikkakin noro on vienyt jo yli 5 prosenttia painosta. Onneksi sitä oli alun alkaen riittävästi.
Pätkä on alkanut myös hekottaa, lähinnä isin jutuille (mamma on tylsä). Isi on löytänyt myös Pätkän heikon kohdan kutiamisen suhteen, masun kutittamisella irtoaa usein hörönaurut.
Pätkä täytti tänään 10 kuukautta. Lääkärit ovat sopineet yliopistosairaalan kanssa, että trakarin vierotusyrityksiin palataan huhti-toukokuun vaihteessa, jolloin Pätkä on jo melkein vuoden. Tämä isin ja mamman toivomuksesta ja korvalääkärin arviosta johtuen.
