27.09.2009 18:10 | mamma
Jos kaikki menee hyvin eikä uutta takapakkia tule, torstaina olisi tarkoitus siirtyä kotikaupungin sairaalaan. Pätkällä kesti kauan toipua trakarinvaihtoinsidentistä, tämän viikon alkupuolellakin vielä nukkui päivät päästään, oli nurruinen ja kipeä kurkusta sekä mahasta. Noin keskiviikon paikkeilla lehti viimein kääntyi ja neiti on jo muutaman päivän ollut aurinkoinen (ja välillä myrskyinen) oma itsensä.
Kurkussa muhii viljelyn mukaan nyt jokin stafylokokki. Limaisuuden lisäksi ei kuitenkaan muita oireita ole aiheuttanut, joten antibiootteja ei ole aloitettu. Tuntuu että siellä on aina jokin pöpö joka ei sinne kuulu.
Pätkän kehitys on mennyt huimin harppauksin eteenpäin ihan muutamien viime päivien aikana. Kontakti löytyy todella hyvin, ainoastaan väsyneenä silmät "väpättävät" kontrolloimattomasti, kun se vielä vähän aikaa sitten oli jatkuva olotila. Oikea käsi alkaa käydä tutuksi pikkuhiljaa - tänään sillä jo tavoiteltiin innokkaasti yläpuolella riippuvaa Pelleä. Yhä useammin makuuasento myös sängyssä on suorempi ja rennompi, päätä ei vedetä enää koko ajan takakenoon eikä selkää kaarelle. Pätkä on saanut fysioterapeutilta lainaan kaksi sitteriä, joissa vietetään mahdollisimman paljon aikaa asennon korjaamiseksi. Lisäksi leikitään joka päivä ahkerasti "Paka paka pullaa", joka on neidin mielestä mainiota viihdettä. Kun muistetaan, että typy on viettänyt suurimman osan elämästään sairaalasängyssä hengityskoneeseen kytkettynä, pienetkin askeleet eteenpäin tuntuvat aivan mahtavalta.
