17.07.2009 13:43 | mamma
Tänään tulee täyteen neljä viikkoa sairaalaelämää, juhannusaattona mentiin osastolle kotipaikkakunnan sairaalassa ja sillä tiellä ollaan. Pätkällä tuntuu olevan suhteellisen rauhallinen päivä, mutta on ollut hikisen nihkeä, alilämpöinen ja vähän väsyneen itkuinen. Lienevät rasitusoireita, hengityskoneesta on oltu irti pikkutunneilta asti. Verikokeet olivat kaliumia lukuunottamatta ok ja BNP jopa alle sadan, peräti 64! (Sata on kuulemma normaalin yläraja). BNP siis kertoo jotenkin sydämen vajaatoiminnasta/rasituksesta/venymisestä tms. Pätkällä on tuo arvo ollut useasti yli 700.
Pätkälle jouduttiin taas laittamaan pissakatetri, koska virtsantuloa ei voi vaippapunnituksella täysin luotettavasti mitata. Paino oli noussut taas aivan liikaa eilisestä (100 g) vaikkei kovin turvonneelta neiti vaikutakaan. Yökötys on helpottanut vähän ja kuolantulokin rauhoittunut, näyttäisi liittyvän niihin tilanteisiin kun oksettaa syystä tai toisesta.
Se pahuksen trakeakanyyli rohisee ja kerää limaa koko ajan, monta kertaa tunnissa pitää imeä. Pätkä on jo niin tottunut tuohon tosi inhottavaan toimenpiteeseen, ettei jaksa edes kommentoida asiaa kuin parilla parkaisulla. Aavemaista, kun mitään ääntä ei kuulu - kasvot vain vääntyvät itkuun. Näin sitä down-lapsen puhumaan oppimista edistetäänkin...
