14.05.2010 09:19 | mamma
Trakari saatiin eilen vaihdettua. Vaihdon jälkeen päivystäjä, joka oli eilen "vanha kunnon" Kotiuttaja (ehkä tuttu kesältä vanhemmille lukijoille) kuunteli keuhkot ja katsoi kurkun, josta ilmeisesti kaikki peitteet olivat mystisesti haihtuneet yöllä. Ja passitti meidät mamman vastusteluista huolimatta takaisin kotikaupungin sairaalaan. Mamma tuli Pätkän kanssa ambulanssilla ja isi körötteli perässä. Ambulanssikyyti oli vauhdikasta, tultiin vilkut päällä 120 km/h sillä kiltit ambulanssisedät halusivat tarjota "pikkukullalle turvallisen ja nopean kyydin". Ajatus oli ihan hyvä, sillä Pätkä nukkui koko matkan ja saturaatiot roikkuivat hälyttävän alhaalla. Tosin osastolla perillä todettiin, että saturaatiomittarin anturi oli viallinen eikä välttämättä näyttänyt täysin oikeita lukemia.
Yliopistosairaalan anestesialääkäri oli muuten katsonut aiheelliseksi kirjoittaa oman lisäyksensä korvalääkärin tekstiin, jossa siis aikaisemmin oli todettu että tähystys peruttiin koska iv-porttia ei saatu paikalleen. Anestesialääkärin tekstin mukaan toimenpide olisi kyllä saatu tehtyä, mikäli korvalääkäri olisi päättänyt sitä jatkaa ja "antanut työrauhan". Pari päivää sittenhän mamma ihmetteli blogissa, ettei yliopistosairaalasta löytynyt anestesialääkäriä joka olisi saanut kanyylin laitettua (tämä informaatio siis tehon henkilökunnalta ja korvalääkärin tekstistä). Tulee mieleen, että kukahan tätä blogia oikein lukeekaan... Mikäli sitä tosiaan tekevät jotkut hoitoalan ammattilaisetkin niin heille voidaan todeta: 1) Tekstissä ei missään mainita eikä tulla mainitsemaan sairaaloiden, lääkärien tai hoitajien nimiä. 2) Mikäli tekstistä itsensä tunnistaa ja pahoittaa mielensä, niin kannattaa ehkä jättää koko blogi omaan arvoonsa ja jättää lukematta. 3) Mamman ei tarvitse, eikä hän aio, enää kenellekään selvittää, mitä tarkoitusta blogi palvelee. Se on informaatiokanava Pätkän ystäville ja sukulaisille ja vertaistukea kaipaaville sekä mamman henkireikä. No, ehkä tässä alkaa tulla jo vähän vainoharhaiseksi. Yliopistosairaalan anestesialääkäreillä on kyllä ehkä parempaakin tekemistä kuin roikkua netissä kurkkimassa kirjoittaako jonkun sairaan lapsen äiti heistä ja mitä... Hauska sattuma vain, että kipakansävyinen lisäteksti ilmestyi heti tuon blogikirjoituksen jälkeen.
Nyt ollaan siis taas kotikonnuilla. Yliopistosairaalasta saatiin mukaan ohjeet tulppailla trakaria parin kuukauden ajan harjoitusmielessä ja sitten kun alkaa näyttää siltä, että 24 h menee suuremmitta ongelmitta, vieroitukseen ollaan valmiita. Toivotaan siis infektiovapaata kesää.
