08.07.2010 22:12 | mamma
Tänään tulee tasan vuosi siitä päivästä, kun Pätkälle laitettiin trakari. Se oli järkyttävä vuorokausi kaiken kaikkiaan, eikä sitä hirvittävästi huvita muistellakaan. Pätkähän sai yöllä ilmeisesti kaiken ronkkimisen ja nukutuksen ym. seurauksena rajun bronkospasmin ja sydänkin pysähtyi. Elvytys kesti sillä kertaa yli 20 min ja happivajaus 14 min. Seuraavana päivänä tyttö oli kuin pieni jäähdytetty vahanukke. Kenenkään ei pitäisi nähdä omaa lastaan sellaisessa(kaan) tilassa. Vuosipäivinä ilmeisesti ihmisillä palautuu kaikki traumaattiset muistot ja tunteet mieliin, mutta mammalla ne taitavat olla niin syvälle haudattuna, että päällimmäisenä on vain uskomattoman mahtava fiilis siitä, että tyttö nyt nukkua tursottaa tuossa suht tyytyväisenä helteestä huolimatta.
Pätkä itse ei mokomia joutavia vuosipäiviä mieti. Tänään hän jäi urhean isin kanssa taas illaksi kahdestaan kun mamma lähti soittoharjoituksiin. Ilta meni tavanomaisesti, eli "äittää" huudettiin hysteerisesti, oksennettiin ja nukahdettiin. Ehkä tämä äiti-lapsi suhde on käymässä aavistuksen liian symbioottiseksi. Isi saa astua remmiin useammin nyt kun kesäloma koittaa.
