25.06.2010 21:42 | mamma
Ensimmäinen viikko kotona on sujunut ihan hyvin. Pätkän vointi on ollut hyvä, ulkoiltu on joka päivä, maisteltu sosetta ja maitoa ja ruisleipää ja jugurttia, seisottu telineessä ja tehty muuta terveellistä.
Pätkä vaikuttaa mammasta entistä itsepäisemmältä nyt kotiin päästyään. Ehkä se johtuu siitä, että kotona uskaltaa ilmaista itseään paremmin tai sitten normaali kehitys on vain mennyt viikossa harppauksen eteenpäin. Pandatuolissa neiti ei suostuisi enää istumaan, vaan haluaisi koko ajan syliin tai lattialle - tai vähintään paikalla pitäisi olla väsymätön viihdytysjoukko, että tuolissa jaksaisi olla letkuruoan tippumisen ajan. Kätinää siis kuuluu paljon enemmän kuin sairaalassa, mutta mielestäni se on vain hyvä asia.
Lisäksi väitän, että Pätkä on alkanut käyttää sanaa "kakka" ihan oikeassa kontekstissa. Tai sana on paremminkin "kak-kak-kak-ka" ja kun sitä alkaa kuulua, tietää, että kohta on edessä paska nakki. Tuossa tilanteessa ei kuule yleensä muuta jokellusta, eikä tuota jokellusta kovin usein muussa tilanteessa. Muita usein toistuvia "sanoja" mitä jokelluksen seasta on erotettavissa ovat "äittä" ja "äittän tyttö", sekä mystinen "n-gauwa", joka on ehkä jotakin nandi-heimon kieltä. Selvästi ainakin Afrikkaan viittaa. Lisäksi neiti ymmärtää täysin sanan "maito", viittomalla tai ilman. Sitä seuraa aina ankara maiskutus, mikä on jännä juttu, sillä neitihän nauttii maitonsa masunapin kautta. Mammalla on kutina, ettei Pätkä pitkästä trakarikaudesta ja hiljaisuudesta huolimatta tule jäämään juurikaan, jos yhtään, jälkeen muista pikku-downiaisista puheenkehityksen osalta. Toivotaan ainakin näin.
