22.08.2010 22:03 | mamma
Jaa-a, mitähän sitä sanoisi tästä viimeisimmästä kehvahoitolakäynnistä. Sanotaanko vaikka niin, että ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Ekana iltana kesäharjoittelija sai masunapin irti. No, ei siinä mitään, varanappi oli mukana ja yleensä siellä on paikalla henkilöitä, joilta uuden laitto onnistuu. Nytpä ei sitten ollut. Päivystykseen siis. Jos siitä tulee lasku mammalle, niin se ohjataan kyllä erääseen toiseen osoitteeseen, nopeasti.
Itkemistä ja oksentelua jatkui taas puolitoista päivää, sitten helpotti. Ja tällä kertaa kotiin tullessaan Pätkä tuntui osaavan vaikka mitä uutta. Keskittyi leikkiessään yhteen ja samaan asiaan normaalin ADHD-tohotuksen sijaan. Otti muutaman ryömäisyn eteenpäin lattialla. Yritti koko illan nousta tukea vasten pystyyn (no eihän se tietenkään onnistu vielä, mutta jaksoi ja viitsi yrittää). Viime kerralla tuntui kuin tyttö olisi taantunut, oli mykkä, ei saanut kontaktia. Nyt mitään sellaista ei ollut havaittavissa.
Täytyy kuitenkin sanoa, että vaikka kaupungin ns. vammais"palvelut" kesälomalta palatessaan eväisivät tästä eteenpäin isin ja mamman huilipäivät, niin evätköön. Oikeastaan helpottaa, ettei tarvitse enää viedä tyttöä laitokseen, vaikkei siitä nyt varsinaisesti mitään negatiivista sanottavaa olekaan.
