26.08.2010 20:44 | mamma
Tänään oli palaveri kaupungin vammaispalvelujen ja kehvapolin ihmisten kanssa. Ihmeen positiivinen fiilis jäi, saa nyt sitten nähdä miten jutut toteutuu jatkossa. Pätkä vakuutti tädit "hoitoisuusluokastaan" niin, että kehottivat hakemaan omaishoidontukea vaikkei kaupunki sitä myönnäkään alle kolmevuotiaiden vanhemmille. Kuulemma valitusteitse on saatu poikkeuksia sääntöön. Niin ikään kehvahoitolapäivät jatkuisivat kahden vuorokauden verran per kuukausi. Eli ei se laitoshoito neidin osalta nyt sitten loppunutkaan. Niin kauan kuin se on ainoa vaihtoehto huilipäiville, niin ei kai siinä muukaan auta.
Kelastakin tuli vihdoin vammaistukipäätös - ylintä tukea saisi, mutta se hakemushan oli tehty vanhoilla tiedoilla toukokuussa kun trakari tökötti kaulassa. Nyt sitten ilmoitetaan muuttuneet olosuhteet ja katsotaan kuinka käy. Voi olla, että alenee mutta korotettua on pakko saada, jo pelkän letkuruokinnan perusteella.
Uusista taidoista sen verran, että Pätkän voi nyt ihan virallisesti sanoa ryömivän. Sitä tapahtuu edelleen hyvin harvoissa ja valikoiduissa tilanteissa, sillä neidin sinni loppuu hyvin nopeasti. Lisäksi sanavarasto on kasvanut "äiträ"-sanalla, mikä tarkoittaa "äiskää" (mamma on siviilissä "äiskä"). Ärrä tulee kielen sivusta niin että sylki lentää. Eli jotain tarkoittavia sanoja, joita silloin tällöin ja useastikin käytetään tietyssä merkityksessä, on nyt kaksi: "kakkakakka" ja "äiträ". "Äiträn" perään huudettiin tänäänkin kun mamma kävi puolen tunnin reissun kaupassa ja videovuokraamossa. Illalla on luvassa tummaa suklaata ja laatuelokuvia, "I love you Phillip Morris" sekä "Solomon Kane". Ou jee.
