09.09.2010 13:10 | mamma
Taas käytiin lääkärissä. Kolmannen kerran puoleentoista viikkoon. Ei, en ole hysteerinen äiti (tällä kertaa), vaan Pätkällä on nyt tällä kertaa vaivana ärhäkkä silmätulehdus, mitä täällä päin Suomea on kuulemma liikkeellä runsaasti. En tiedä mistä se on onnistuttu nappaamaan, mehän eletään käytännössä neljän seinän sisällä kun ei tuon neidin kanssa ehdi/pysty arkisin liikkumaan juuri missään. Minuuttiaikataulu ei anna periksi. Eikä näin tautisena aikana paljon shoppailla muutenkaan.
Meidän terveyskeskusalueelle on muuten tullut aivan ihana lääkäri! Olemattomankokoinen tytönsirvana, ulkonäöstä päätellen noin 16-vuotias. Mutta lienee kuitenkin täysi-ikäinen, elleivät ne ole lääkäripulassaan sortuneet lapsityövoiman käyttöön. Sama tyttönen poisti pari viikkoa sitten mammalta ärtyneen luomen, ja nyt otti myös Pätkän vastaan. Jotenkin siitä henkii sellainen harvinainen innostus työtään kohtaan, aivan kuin se miettisi: "Varsiluomi! Mahtavaa! Nyt mä poistan sen paremmin kuin kukaan ikinä!" tai "Down-lapsen silmätulehdus! Haa! Tämä johtuu nyt niistä ahtaista kyynelkanavista ja littanasta nenänvarresta! Nyt mä hoidan tämän paremmin kuin kukaan ikinä!" Se kilkattaa ja kälpättää ja on koko ajan hyvällä tuulella, muttei niin paljon, ettei ehtisi kuunnella mitä potilaalla on sanottavana. Molemmilla kerroilla on ollut oikein hyvällä tuulella itsekin kun on lähtenyt vastaanotolta pois. Mutta varmaan se on täällä vain kesätöissä tai jossain harjoittelussa missä lie, ei se mitenkään voi olla vielä täysin valmis (miten kauan niiden nyt pitää valmistuakaan). Tai sitten se on mennyt lääkikseen suoraan eskarista.
Toivottavasti siitä ei tule ikinä samanlaista kyynistä keski-ikäistä kuin esimerkiksi allekirjoittanut on. Virkistävä ihminen.
