07.09.2010 14:32 | mamma
Pätkän masuvaivat jatkuvat. Viikonloppuna ummetus yltyi niin pahaksi, että oli pakko lähteä sairaalaan suolihuuhteluun. Mamma yritti välttää reissua viimeiseen asti ja vastoin lääkäripalstojen ja muun nettiviisauden neuvoja, odotti kolmanteen oksennukseen ummetuksen yhteydessä ennenkuin soitti päivystykseen. Mutta Pätkän tapauksessa noita oksennuksia tulee muutenkin, joten arvelin, ettei kysymyksessä nyt ehkä kuitenkaan ole mikään äärimmäisen vakava juttu. Yleisvointi oli kuitenkin aivan normaali.
Lääkäri ei edes tutkinut neitiä, peräruiskeella toimitettiin asia ja päästiin kotiin laksatiivireseptin kanssa. Tämä tapahtui siis lauantaina. Ankaralla nesteytyksellä ja lääkityksellä (Pegorion, "ei alle kaksivuotiaille") sekä mallasuutteella vatsa toimi tänään vihdoin ja viimein ensimmäisen kerran sen jälkeen. Ripulituhrua tuli, joten arvelen, että siellä on edelleen joku kivikova kökkäre suolessa estämässä normaalit tavarakuljetukset. Kai se on taas turvauduttava pienoisperäruiskeisiin, jos ei tavara normalisoidu ja ala kulkea säännöllisemmin.
No, paskajuttujen lisäksi on myös hyviä uutisia. Pätkä nousi sillä sairaalareissulla ensimmäistä kertaa itse tukea vasten seisomaan. Olosuhteet olivat otolliset: Pehmeä ja tukeva sairaalasänky, sopivalla korkeudella oleva reuna ja vatsanväänteistä johtuva "hervottoman hillitön hepuli". Mutta kaikki lasketaan!
