26.10.2010 22:38 | mamma
Olen jo pidemmän aikaa miettinyt tämän blogin lopettamista. Se on oikeastaan palvellut tarkoituksensa jo ajat sitten. Pätkä on päässyt kotiin ja meillä on ollut neljä hyvää kuukautta yhdessä, normaalia perhe-elämää. Tämän blogin kirjoittamisella olen halunnut purkaa turhautumista ja potutusta sairaalaelämään ja sen mukanaan tuomiin sivujuonteisiin, kuten esimerkiksi siihen, että päätöksentekovaltuutesi oman lapsesi asioissa lähentelee nollaa. Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut täysin, eikä menneitä jaksa kaivella loputtomiin.
Toinen motivaatio blogin kirjoittamiselle on ollut tarjota omia kokemuksia sellaiselle henkilölle joka niitä kaipaa. Kun Pätkällä oli trakari, etsin itse epätoivoisesti netistä selviytymistarinoita, niitä ei ikinä ollut kylliksi. Joten tässä yksi sellainen, en aio poistaa jo kirjoittamiani tekstejä vaan ne jääköön tulevien Down-, trakeo-bronkomalasia-, trakari-, hengityskone-, avosydänleikkaus-, infektiokierre- ym. vanhempien tueksi ja turvaksi. He tietäkööt, että olemme hengessä mukana. Blogia aloittaessani en tiennyt, miten meidän kävisi - enkä tiedä sitä vieläkään, mutta nyt ollaan onnellisessa kohdassa. Tähän on hyvä lopettaa ja sanoa "Hyvää yötä" vaikkei vielä olekaan sen pituinen se.
Kolmas ja kaikkein alkuperäisin ideahan blogilla oli pitää ystävät ja sukulaiset ajantasalla Pätkän voinnista. Puhelimet toimivat, joten asiasta kiinnostuneet voivat edelleen ottaa yhteyttä. :O)
Näihin kuviin ja tunnelmiin päätämme raportin Pätkän huoneesta. Neiti kuorsaa vielä vähän räkäisenä, mutta tänään oli taas hitusta parempi päivä.
Kiitos kaikille lukijoille, teitä on ollut käsittämättömän runsaasti. Kiitos tuesta ja kommenteista vaikeina aikoina. Kiitos kannustuksesta ja onnitteluista hyvinä aikoina.
Pätkä poistuu nyt bittiavaruudesta ja alkaa elää vain ihan normaalia ulkomaailmaelämää.
( Päivitetty: 26.10.2010 23:14 )
