Taas on yksi kehvahoitolajakso takanapäin. Pätkä alkaa varmaan pikkuhiljaa tottua niihin. Nyt itkeskelyä oli ollut vain ensimmäisenä iltana ja hieman seuraavana aamuna. Muuten oli kuulemma viihtynyt ja nukkunut hyvin. En tiedä mistä se johtuu, mutta kotona Pätkä itkee ja pyöriskelee unissaan. Onko se sitten hoitajille niin normaalia, että lasketaan hyvin nukkumiseksi jos ei varsinaisesti herää? Vai nukkuuko tosiaan paremmin vieraassa paikassa?
Hoitopäiviä onkin yhtäkkiä myönnetty meille kolme per kuukausi sen kummempia kyselemättä. Itse pyysimme kahta. Kerran näinkin päin ja rasti peräseinään. Lokakuun jakso osuu heti ensi viikonloppuun, mutta silloin voidaan käyttää vain kaksi vuorokautta, koska viikon päästä maanantaina on sydänkontrolli ja puheterapeutti yliopistosairaalassa. Mamma uhkasi ensin, että isi saa mennä Pätkän kanssa kaksin Kotiuttajan syyniin, ettei mene taas huutamiseksi. Mutta täytyy varmaan sittenkin mennä mukaan ja yrittää käyttäytyä korrektisti.
Kotiuttaja saa luvan ottaa kantaa pariin asiaan. Huolestuttaa viime aikoina alkanut puuskutus, jota ilmenee pienimmässäkin rasituksessa. Diagnosoin luonnollisesti itse heti kohonneen keuhkoverenpaineen, joka ds-lapsille kehittyy taviksia helpommin AVSD-sydänvian yhteydessä. Pätkä tosin leikattiin ennen neljättä elinkuukautta, mutta mistä sen tietää, kun se alku oli niin kertakaikkisen vaikea, vaikka kyseinen tauti olisi nyt ikuisena riesana. Tai sitten ei. Voi kun pystyisi lopettaa netissä surffaamisen ja kaiken mahdollisen tauti-infon lukemisen. Tieto kun lisää tuskaa, totisesti.
P.S. Ai niin, kehvahoitolan reissuvihossa lukee mm. "Pätkä noussut seisomaan tukea vasten muutamaan otteeseen ja vauhtia on muutenkin riittänyt. Ihana, ilmeikäs tyttö." Vastahan se nousi istumaan. Mihin tämä aika oikein juoksee?
( Päivitetty: 24.09.2010 21:11 )
