11.08.2010 09:11 | mamma
Eilen tuli telkkarista Vammaisten armeija-niminen dokumentti. Se kuvasi kehitysvammaisten maanpuolustuskurssia, jossa (arvioidakseni) noin parikymppiset pojat ja tytöt, joilla on jokin kehitysvamma kävivät "armeijan", opettelivat ampumaan ilmakiväärillä, marssivat ynnä muita inttitouhuja. Isiä ja mammaa pakkasi hyväntahtoisesti naurattamaan yhden naispuolisen down-alokkaan päättäväinen kieltäytyminen ampumisesta kun "En mä osaa. En mä OSAA! EN MÄ OSAA!" Tuli niiiiiin oma tenava mieleen, vaikka ikäeroa onkin se noin parikymmentä vuotta.
Pätkällä on selvästi havaittavissa samanlaista jääräpäisyyttä ja "enmäosaaenkämäviitti"-asennetta. Esimerkki: Pätkä ei tee juuri mitään asioita täysin itse vaan käyttää apuvälineenä kulloinkin paikalla olevan aikuisen raajoja, yleensä siis käsiä. Pätkä tykkää leikkiä "ovikelloleikkiä" mamman nenällä, mutta ovikelloa pitää siis painaa mamman sormella. Samoin Pätkä silittää "nätisti!" mamman tukkaa mamman omalla kädellä. (Yleensä tähän tosin johtaa se, että Pätkä kiskoo sitä tukkaa ihan omakätisesti ja mamma karjuu "nätisti!!") Jos fysioterapiassa jokin tavara on liian kaukana, niin Pätkä ottaa terapeutin kädestä kiinni ja ilmaisee toiveensa, että täti on hyvä ja antaa sen tavaran mulle. Eilen neuvolassa korttiin saatiin uudet hienot nallekuoret, jotka tuotti suurta iloa - niitä piti siis viisoa neuvolatädin etusormella.
Neuvolasta saalis oli nallekuorien lisäksi tälle vuodelle viimeinen pneumokokkipiikki (tehosteita tulee joskus vuoden/vuosien päästä), pituus oli 76 cm (muka, pää ei ottanut edes kunnolla päätylautaan) ja paino 10 350 g. Sovittiin, että käydään edelleen kerran kuukaudessa mittauksessa ja punnituksessa, koska trakeo- ja bronkomalasiaan ei täällä Suomessa käytetä näköjään muuta hoitokeinoa kuin lapsen omaa kasvua. Se on siis varmistettava.
